• Tommi Sakari Aalto

Millä hinnalla Suomea uskalletaan elvyttää?

Onko koronakriisin hintalappu jo niin suuri ettei sitä raaskita enää maksaa ja nuukaillessa ajatutaan toistamiseen pitkisttyneeseen taantumaan vaikka tarkoitus olikin talouden pikainen elpyminen?



Kuntien taloutta on avitettu koronatuella, mutta koronakriisin todellinen hintalappu paljastuu vasta viiveellä. Valtio ottaa lisää velkaa talouden vakauttamiseksi - toiset vastustaa, toiset liputtaa lainarahan puolesta pikaisen koronakriisistä toipumisen toivossa. Kuka on oikeassa?

Lainaa, vai ei lainaa? Minä sanon, että järkevästi sijoitettu laina on tällä hetkellä parempi vaihtoehto kuin odottaa ja toivoa talouden elpyvän ilman sitä. Miksi valtion on tuettava kuntien talouden elpymistä tarvittaessa lainarahalla? Koska palveluista leikkaaminen voi pitkittää talouden elpymistä jopa vuosia ja heikentää kuntien palveluita. Verojakin tulee korottaa vain kohtuuden rajoissa heiltä, joilla on paremmin varaa maksaa niitä, ettei kunnan säästötoimet hankaloita kunnan asukkaiden elämää turhaan ja tukahduta yritteliäisyyttä. Viime talouskriisi ajoi valtion ja kunnat säästötoimiin, jotka viivästyttivät talouden elpymistä noin 10 vuotta. Tästä seurasi nk. "menetetty vuosikymmen", jonka seuraukset näkyvät ja tuntuvat vieläkin yhteiskunnassa. Peruspalveluiden taso on laskenut talouskriisiä edeltävästä ajasta ja julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme on vieläkin alirahoitettua ja aliresursoitua. Tämä johtui suurelta osin velanoton pelosta ja jälkiviisaana voidaan sanoa, että tuolloin olisi pitänyt uskaltaa elvyttää enemmän ja suuremmalla rahalla, kuten muissa maissa tehtiin talouden elvyttämiseksi.


Yleensä on ajateltu, ja taloustieteilijät ovat olleet yksimielisiä siitä, että BKT: n ylittävä velka johtaa vaaralliseen talouskriisiin. Ja, että paras tapa mitata velkaa oli verrata sitä bruttokansantuotteeseen, siis kuinka paljon maa on velkaa verrattuna siihen, miten paljon se tuottaa vuosittain. Varsinkin nykyisen koronakriisin ensimmäisen elvytyspaketin lainanoton jälkeen lisävelan ottaminen on aiheuttanut suurta vastustusta ja huolta valtion maksukyvystä. Vaikka valtionvelkamme onkin kasvanut, ovat näiden lainojen korot laskeneet historialliseen alhaalle. Kukaan täysin osaa sanoa mistä tämä korkojen lasku johtuu. Edes asiantuntijaekonomistit eivät osaa sitä täysin selittää. IMF: n entinen päällikkö kommentoi asiaa (suom.) sanomalla:

"Ollaksemme täysin rehellisiä, emme, - ainakaan minä-- en halua puhua koko ammattikunnan puolesta - meillä on ollut jatkuva korkojen tasainen lasku 80-luvun puolivälistä lähtien, jatkuen/taittuen hieman enemmän kriisin aikana, mutta jatkuen nyt, eikä meillä ole mitään selitystä."

Monet taloustieteilijät ovatkin alkaneet muuttaa tapaa, jolla he ajattelevat velkaa siten, että periaatteessa niin kauan kuin taloutemme kasvaa nopeammin kuin maksamme velan korot, selviämme velasta ja taloutemme elpyy. Silti on kuitenkin syytä arvioida perusteellisesti, miten pystymme hoitamaan valtionvelkaamme pitkällä aikavälillä. Kuitenkin tällä hetkellä, kun lainojen korot ovat historiallisen alhaisia ongelman velkakeskustelussa ei enää tulisi olla kuinka paljon velkaa on liikaa vaan mihin tuota velkaa käytetään nyt koronakriisin aikana. Meidän ei siis pidä väitellä siitä onko velka hyvä vai huono asia, vaan siitä, ovatko saamamme investoinnit sen arvoisia vai eivät.


Järkevät päätökset velan käyttämisestä työllistymisohjelmiin, infrastruktuuriin, sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä yksilötason sosiaaliturvaan ovat paras keino elvyttää taloutta ja auttaa ihmiset selviämään koronakriisin yli. Ja kun inflaatioaste alkaa nousta, meidän on ehdottomasti aloitettava alijäämien leikkaaminen, mutta se on tehtävä leikkaamatta ihmisten tarvitsemista hallitusohjelmista ja palvleuista, verottamalla niitä ihmisiä ja yrityksiä, joilla enemmän varaa maksaa kuin vähäosaisilla ja pienempituloisilla.


Kenties sitten kun tämä kriisi on ohi ja ymmärrämme hieman paremmin sitä miten kaikki on yhteydessä toisiinsa ja kuinka yhteiskuntajärjestelmämme toimii, voimme varmistaa ainakin sen, ettei terveydenhuoltojärjestelmämme enää koskaan tule olemaan niin alarahoitettu kuin se nyt on, ja että terveydenhuollon työntekijöidemme arvostus on korkeampi ja heidän palkkansa parempi.


Talouden elpymis- ja elvytyskeskustelussa meidän on myös hyvä muistaa myös, että jo ennen pandemiaa alkanut teknologian kehityskulku tulee jatkumaan pandemian jälkeen ja joudumme miettimään elämää, työntekemistä ja taloutemme rakenteita uudelleen tekoälykoneoppimisen, nanoteknologian, kvanttilaskennan, genetiikan, augmentoidun (lisätyn) todellisuuden, 5G:n sekä monien muiden uusien kehittyvien teknologioiden avulla ja sopeutumaan niiden mukanaan tuomia vaikutuksia sekä seurauksia korkeasti koulutettujen toimistotyöntekijöiden työhön samoin kuin automaatio ja robotiikka vaikuttivat teollisuuden tuotantoaloihin ja tehtaiden työntekijöihin aikanaan.

Koronavirus onkin loistava motiivi

ja syy ajatella yhteiskuntaa uudelleen ja miettiä uudelleen tapaamme elää ja työskennellä sekä miten kommunikoimme keskenämme.

7 katselukertaa0 kommenttia