Mietin tässä mielenterveyttä osana yleistä hyvinvointia, miten tunnistamme ja suhtaudumme siihen yhteiskunnan tasolla?
Varmaan nyt koronan aikana jokainen meistä on ollut enemmän tai vähemmän masentunut syystä tai toisesta.
Vastaamon tietomurto aiheutti sen että mielenterveydestä on alettu puhua avoivemmin ja siihen ei enää suhtauduta samanlaisella stigmalla kuin aikaisemmin, kun masennuksesta einoikein kehdattu, tai uskallettu puhua avoimesti, koska pelättiin sen leimaavan joko hulluksi tai epäkelvoksi. Kummatkin olettamukset on aivan vääriä ja kaukana totuudesta.
2019 ja 2020 olin tukena ystävälle joka kärsi masennuksesta, se vaikutti häneen vahvasti, henkisesti - mielialaan, asuoista kiinostumiseen ja fyysiseen olemukseen jaksamisen ja asioiden tekemisen tai tekemättä jättämisen kautta. Ensimmäistä kertaa näin masennuksen itsearviointi lomakkeen jonka perusteella masennusta arvioidaan.
Mielenkiintoinen testi ja se ois mun mielestä hyvä olla jokaisen saatavilla. Sillä voisi ehkä olla positiivisia vaikituksia siihen miten ymmärrämme itseämme ja omaa käytöstämme. Sen avulla myös kenties oppisimme lukemaan muita ja tunnistamaan masennuksen oireita paremmin ja antamaan tukea sitä tarvitseville.
Ystäväni myöhemmin kertoi keskusteluissaan terapiassa ja oppineensa todella paljon itsestään niiden kautta. Hänen mielestään jokaisen pitäisi käydä terapiassa.
Terapiatakuu on noussut näkyvästi keskusteluun, mutta riittääkö pelkkä terapiasta puhuminen muuttamaan asenteita. Ihminen on kokeva olento joka aistii enemmän silmillään ja kosketuksella, kuin pelkillä korvillaan.
Tulin miettineeksi tätä tänään ja pohdin miten palvelumuotoilun kautta mielenterveys- ja terapiapalveluista saisi saavutettavampia ja miten sitä hyödyntämällä voisi asiaa lähestyä uudella tavalla sekä murtaa mielenterveyspalveluihin liitettyjä ennakkoluuloja ja leimoja.
Vastaanoton tulisi olla hyvin kutsuva, kuin hotellin aula, valoista ja kaunis. Vastaanottovirkailija hymyillen ottaisi vastaan ystävänä ja jutustelisi mukavia. Odotushuone ei olisi mitään ankea penkkirivi käytävällä josta huudetaan sukunimellä lääkärin huioneeseen kuulemaan diagnoosi, vaan lounge tyylinen miellytävä yhteinen oleskelutila, joka olisi sisustettu esim. pohjoisen luonnon ja Pohjoismaisen design tyyliin, seesteisen rauhallisesti milenkiintoisten graafisten yksityiskohtien kanssa. Tilassa olisi sopivaa musiikkia, viherkasveja ja jopa pientä tarjoilua ja lukemista, se olisi kuin yhteinen jaturvallinen olohuone asiakkaille, ja tila jossa voisi tutustua muihin ihmisiin, keskustella ja jakaa kokemuksia. Vastaanottohuone jossa terapeutin kanssa keksustellaan olisi tyylikäs kuin pieni hotellihuone.
Tällaiset tilat eivät piilottelisi ongelmia vaan ne toisivat ihmiset paremmin yhteen, ne edistäisivät yhteisöllisyyttä, avointa ja vahvistavaa keskustelua vaikeista asioista ilman häpeää, sekä ne loisivat samalla miellyttävän palvelukokemuksen ja tunteen.
- Ajattele vaikkapa tunnetta esim. hyvän kylpylähoidon ja -hemmottelun tai rentouttavan hieronnan jälkeen. Terapiassa käynnin tuli olla yhtä syvällisesti aisteihin vaikuttava ja miellyttävä kokemus. Oikeanlainen tila voi tehdä vaikean asian käsittelemisestä kauniin kokemuksen joka vahvistaa ja saa palaamaan uudestaan hyvillä mielin.
Tilasuunnittelu ja palvelumuotoilu yhdessä avoimen keskustelun kanssa on voimakas yhdistelmä ja se varmasti auttaisi muuttamaan ihmisten asenteita terapiaa ja mielenterveyspalveluita kohtaan nopeasti ja pysyvästi.