Sen sijaan että valtio tukee miljardeilla vaikeuksiin ajautuneita yrityksiä, jotka maksavat osinkoja johtajille, valtuon tulisi tukea samalla summalla tavallisiä työssäkäyviä, koronan takia työpaikkansa menettäneitä ja eläkeläisiä turvatakseen ihmisten maksukyvyn heikentyneessä elämänntilanteessa jossa koko maata koskettava maailmantilanne on rapauttanut suomalaisten maksukyvyn.
Puhun henkilökohtaisesta kokemuksesta. Olen ensimmäistä kertaa eläessäni työttömänä ja nyt puolen vuoden työttömänä olon jälkeen olen lievästi masentunut, koska oman alan töitä ei löydy, vaikka olen useampaan tehtävään hakenut. Pahimmillaan yksittöisen tehtävän hakemusprosessi on kestänyt elokuusta kokakuun alkuun, eräässä toisessa tehtävässä tuli niin paljon että vain ensimmäiset 50 hakusta käsiteltiin ja loput yli 200 jätettiin suoralta kädeltä käsittelmättä. Käteen jäävä ammattiliiton asiopivöraha on alle puolet normalista kuukausinansiostani ja tehtyäni ruokaostokset ja ladattuani matkakortin joudun arpomaan minkä laskun maksan myöhässä, maksan siitä vain osan, tai siirrän myöhemmäksi aikaan jolloin saan töitä ja normaalin palkan. Kaikki olen kuitenkin aina maksanut korkojen kera!
Menoni ovat:
matkapuhelinliittymä 21,90 €/kk
matkapuhelin 37,46 €/kk
matkakortti AB 30 vrk. kausi 59,70 €/kk
vuokra 680,00 €/kk - luottokortti 250 €/kk
lainan lyhennys 259,96 €/kk, jonka Nordea irtisanoi ilman ennakko varoitusta, koska maksoin lyhennys erän myöhässä, kuten aimmankin, jonka seuraksena koko laina siirtyi perintään
lainanlyhennys 218,09 €/kk
Yhteensä ~1527,13 €/kk
Tuloni on:
ansiopäiväraha ~1246,20 €/kk
+ Kelan asumistuki on 167,00 €/kk
Yhteensä ~1413,20 €/kk
elämiseen jäävä summa kuukaudessa on:
miinus ~113,93 €/kk, jo ennen ruokaostoksia
ruokaostoksiin käytän vaihdellen 40-150 €/kk
Elän siis hyvin ahtaalla, joisin jopa väittääettä olevani syrjäytynyt ja pudonnut tavallisen arjen ulkopuolelle. Uusia vaatteitakaan en ole ostanut yli vuoteen. Juuri mitään en ole voinut tehdä kodin ulkopuolella kun mihinkään ei ole varaa ja joka kuukausi joudun lainaamaan rahaa elämiseen muilta.
Viimeisen puolen vuoden ajan olen joutunut lainaamaan ystäviltä ja perheeltä rahaa ~100-200 € lähes joka kuukausi, jotta saisin kulut maksettua ja ruokaa pöytään. Tästä huolimatta olen aina maksanut velat takaisin, vaikka maksuaikataulut välillä ovatkin pakosta venyneet.
En kuulemma ole oikeutettu Kelan muihin avustuksiin tai kaupungin toimeentulotukeen, edes ennakoivaan - joten minkäs teen - kituutan kuten tähänkin asti ja koko ajan olen vaarassa ajautua perikatoon - järjestelmä ei jousta tai sitten kukaan ei jaksa kuunnella eikä ketään enää kiinnosta yksi tuhoutunut kotitalius lisää...
On paljon päivä jolloin elämä tuntuu täysin toivottamalta ja mielsä liikkuu erikalisia - pahojakin asioita, mutta onneksi olen voinut aina luottaa ystävieni apuun, kuten hekin ovat aina voineet luottaa minuun ja apuuni vaikeina aikoina - niin vahva on luottamus että omista vaikeuksistamme huolimatta olemme aina selvinneet vaikeuksista yhdessä - samaa en valitettavsti voi sanoa pankistani taikka Kelasta - heille tunnun olevan vain tilasto, yksi nolla muiden joukossa, numero vailla ihmisarvoa - joku pitää rahataa ja rankaista - siltä ainakin heiltä saamani kasvoton aj atunteeton kohtelu saa minut tuntemaan.
Nyt tulevaisuutta on mahdotonta suunnitella, puhumattakaan perheen perustamisesta - kun, joka kuukausi tili jää toistuvasti miinukselle.
Ennen koronaa kaikki oli toisin. Rahat riitti elämiseen ja sitä jäi säästöönkin - ei paljon, mutta sillä eli ja pystyin jopa vähän nauttimaankin elämästä ystävien kanssa.
Tältä pohjalta koen että heikkojen yhtiöiden tukemisen ja näiden yhtiöden johtajien palkkioiden turvaamisen sijaan, valtion tulisi vakavissaan huomioida meidät tavalliset ihmiset tukipäätöksissään ja -paketeissaan - me olemme yritysten kasvun takana, me rakennamme hyvinvointia Suomeen - me viisi miljoonaa palkan- ja eläkkeen saajaa olemme se Suomen talouden veturi ja maksuvoima jota pitää tukea - me olemme ne jotka työllistämme ja luomme kasvun niissäkin yriksissä joissa voitot maksetaan vain osinkoina johtajille.
Mihin on kadonnut tavallisen ahkeran suomalaisen arvostus?
Ja palatakseni vielä valtion rooliin tavallisten palkan- ja eläkkeennsaajan arvon palauttajana, sekä Suomen talouden elvyttämisessä - lakiin tulisi mielestäni kirjata, että yrityksen tekemästä voitosta tulisi ensisijaisesti sijoittaa takaisin yritykseen ja näin myös takaisin yhteiskuntaan. Näin yritykset olisivat taloudellisesti vakaammalla pohjalla ja ne kykenisivät paremmin huolehtimaan itsestään sekä osaajistaan, turvaisimme palkansaajien toimeentulon ja työn jatkuvuuden nykyistä paremmin - ja turvaamme yritystoiminnan kestävän jatkuvuuden ja elinvoimaisen kasvun myös yhteiskuntaamme koettelevien vaikeuksien kohdatessa.